005 The only way I learned to love is if I found it on my own

Helvetti. Oon ollut käytännössä hereillä eilisestä kello kolmesta päivällä. Kello on nyt puoli seitsemän.. 27,5h. Otin tosin parin tunnin torkut tuossa puolilta päivin koska tuli tilanne etten keksinyt mitään tehtävää ja aloin kuolla. Miksikö tieten tahtoen teen näin?

Koska voin. Mutta lähinnä koska yritän saada unirytmin käännettyä takaisin raiteilleen, edes puoliksi. Rytmi on ollut jo varmaankin kaksi kuukautta lajia nukkumaan 0200-0400 ja jalkeille 1200-1300. Ajattelin, että jos polttaisin itseni loppuun valvomalla koko yön niin ehkä saisin aikaisemmin unta tänään. Se vaatii tosin sitten sitäkin, että on tahdonvoimaa oikeasti mennä petiin oikeaan aikaan.

En vielä osaa muodostaa mielipidettä siitä, onko tässä mitään järkeä. Ehkä sen on odotettava huomiseen kun voin ynnätä tunnit ja laskea tuloksen. Yllättävän hyvin on pysynyt toimintakyky ja ajatuksen rullaus, vaikka välillä on kyllä meinannut mennä deliriumin puolelle. Vai johtuneeko sitten siitä, ettei toiminta- saatikka ajattelukyky ole normaalistikaan mikään kadehdittava...

Oon ajatellu asioita näinä tunteina. En tiiä, oonko päässyt missään minkäänlaiseen tulokseen tai etenemään millään taholla, mutta sen tiedän että olo on paljon parempi. Voi olla osaksi tämän valvomisen syytä, ettei jaksa oikein välittää mistään sellaisista.

Aivan..!

Ehkäpä siinä se avain onkin. Ei pitäisi antaa menneen määrätä mitä kautta kuljet nyt ja minne päädyt. Luin tuossa eräänä päivänä lainauksen, joka vasta nyt valkeni.

"If you are depressed, you are living in the past.
If you are anxious, you are living in the future.
If you are at peace, you are living in the present."

Sanonpahan vaan. Pitäisi osata jättää vanhoista jutuista murehtiminen. Mihinpä se veisikään, muuta kuin takaisin menneeseen, jota ei mitenkään saa takaisin. Se sitten aiheuttaa lisää ahdistusta... Oravanpyöränne, olkaa hyvä. Kas, mielenrauhanne - se olisikin sitten tasaraha.

"The reason why we hold on to something so tight is because we fear something so great won't happen twice."

Kyseisen lorun tarjosi Twitter. Jotain viksua sieltäkin saa välillä nyhdettyä. Ihan tottahan se on, jos ajattelee että "joopa no, enpä mä ennää tuu saamaan mittää samanlaesta ennää koskaa ikinä" niin ei kai sitä nyt hitto soikoon löydäkään. Loppuu se vertailu, se oli ja se meni, vaikka se kuinka oli elämäsi parasta aikaa niin se oli sitä silloin. Juuri sillä hetkellä. Tulevaisuus on aivan eri asia. Anna sille mahdollisuus.

Alkaa perkele jo riittää tämä itsesäälissä rypeminen. Vuosi on alkanut ihan kivasti ja suunta on koko ajan ylöspäin. Olen jopa saanut pari hymyleimaa "sosiaalisen vaikeilun hoito" -tehtäväkorttiini.

Mähän olen ihan hoidettavissa oleva tapaus.